| Martin Juslin jättää Juvan kartanon haikeana. – En halua enää muuttaa isoon taloon. 120 neliötä riittää, yli 300-neliöiseen kartanoon tottunut Juslin sanoo. | Tomi Setälä |
Ainakin Juvan kartano Espoossa sekä Linnan kartano Vantaalla ovat tällä hetkellä myynnissä.
Kaikkiaan pääkaupunkiseudulla on noin 50 kartanoa. Niistä enemmistöä isännöi kaupunki. Lisäksi kartanoita omistavat yritykset, yhdistykset, ammattiliitot ja yksityishenkilöt.
Espoon Niipperissä sijaitsevan Juvan kartanon isäntä Martin Juslin on myymässä yhdessä pihapiirissä asuvien veljiensä kanssa suvun omistuksessa vuodesta 1917 olleen kartanon.
- Lähtö tulee olemaan vaikeaa, lähes koko ikänsä kartanossa asunut mies huokaa.
Kartanoelämä on kuitenkin päätetty jättää taakse. Museovirasto on asettanut tiukat ohjeistukset rakennusten kunnostukselle ja kieltänyt kaavamuutokset kulttuuriarvon säilyttämisen nimissä. Kalliiseen entisöintiin virastolta ei kuitenkaan heru rahaa.
Maanviljely loppui Juvan kartanossa vuonna 2000 ja isäntä siirtyi hankkimaan elannon täysipäiväisesti golfradan kenttämestarina. Parhaimmillaan kartano omisti 160 hehtaaria alueita. Nykyinen teollisuusalue oli kartanon hevoshaka.
Lähialueen muiden kartanon omistajien kanssa Juslin on hyvää pataa.
- Kellekään ei taida riittää pelkkä maanviljely leivän pitimeksi enää.
Lisätuloja hankitaan muun muassa ratsutallilla ja sahalla.
Kartanon ylläpito vaatii aikaa ja rahaa. 60-luvulla talon etupuolelle vedetty Kehä III ja aurinko kuluttavat maalipintaa, joka rapistuu jo 10 vuoden jälkeen edellisestä maalauksesta. Nurmikenttää ja kasveja riittää hoidettavaksi. Pelkät lämmityskustannukset nielevät pienen omaisuuden vuosittain.
Juslinille kartanoelämässä parasta ovat muistot. Hän toivoo löytävänsä Juvan kartanolle ostajan, joka arvostaa vanhaa taloa ja pitää siitä huolta.
- Olisi kiva, että voisi poiketa 15 vuoden jälkeenkin tervehtimässä, Juslin hymyilee.
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Hienoa, että vanhaa pyritään säilyttämään, mutta...
Museovirasto puuttuu melkoisella mandaatilla yksityisen omaisuuden hallintaan, kuitenkaan tässäkin tapauksessa ilman mitään vastinetta. Kunnossapitoa rajoitetaan todella rankasti, mutta rahallisesti ei tulla kustannuksissa mitenkään vastaan. Kun pyritään säilyttämään alkuperäistä vanhaa ja historiallisesti arvokasta, tuhotaan samalla mahdollisuudet käyttää tilaa ja rakennuksia alkuperäisee käyttötarkoitukseensa. Hölmöläisten hommaa.
Kohtuullista olisi, että voitaisiin tapauskohtaisesti arvioida kuinka paljon enemmän kustannuksia kiinteistön ylläpidosta aiheutuu, kun se tehdään museoviraston rajoitukset huomioiden, ja tämä erotus korvattaisiin kiinteistön omistajalle.Tätä kautta saadaan kustannusvastaavuus mukaan museoviraston toimintaan.
Suojelua suojelulta
Museovirasto asettaa kiinteistönomistajille kohtuuttomia suojeluvaatimuksia välittämättä reaalikustannuksista .
Toinen perkele on ympäristövirasto .
Omistan kesämökin joka on rakennettu 1880 ja pihapiirissäni pyörii viittä lajia tikkoja ja nelisen pöllöiksi luokiteltavia .
En uskalla näistä mainitakaan julkisesti koska em. vieanomaisten kannanoton jälkeen en saisi saapua pihalleni .
Voisin vain tieltä kiikarilla seurata miten rakennukset huollon puutteessa rapistuisivat mutta biodiversiteetti laajenee !