Vartti.fi

Iiro Ala-Venna (vas.) ja Kalle Lammi seuraavat sivussa, kun Alex Lähdekorpi ponkaisee voltin.	Marja Väänänen

Kuusi poikaa hyppii, pomppii ja loikkii espoolaisen Lintulaakson koulun pihassa. Välillä pojat ponkaisevat pöytien tai aitojen yli, toisinaan esteenä on kivi.

12-vuotiaat kaverukset Kalle Lammi, Alex Lähdekorpi, Iiro Ala-Venna, Joonatan Syrjänen, Janne Nevalainen ja Markus Halme harrastavat parkouria, tuota nykynuorten seinille hyppelyä.

Kovin pitkään pojat eivät ole lajia harrastaneet, sillä kiinnostus heräsi vasta puolisen vuotta sitten. Nyt pompitaan jo lähes päivittäin.

Parkour on loistavaa välituntiliikuntaa, sillä siihen ei tarvita kummoisia varusteita. Kengät vain jalkaan, mieluiten tennarit tai lenkkarit, ja parkourasu on valmis.

Koska suojavarusteita ei ole, ovat parkourin harrastajat alttiita tapaturmille.

- Sääret on aina mustelmilla, pojat myöntävät.
- Mutta se kuuluu asiaan.

Pojat myös kuvaavat harjoituksiaan videolle ja laittavat niitä YouTubeen. Internetistä löytyykin lukuisia videopätkiä, joissa parkourin harrastajat esittelevät lajiaan ja neuvovat vasta-alkajia.

Kesän lämpimät kelit ovat parkouraajan unelma, mutta mikään ei estä harrastamasta lajia myös talvella. Täytyy vain olla varovainen, etteivät jalat lipsu jäisellä maalla.

Parkour kehitettiin parisenkymmentä vuotta sitten Ranskassa, josta laji levisi muualle maailmaan. Suomen parkouryhdistyksellä on jo kolmetuhatta jäsentä, ja määrä kasvaa koko ajan.

Parkouryhdistys järjestää lajin peruskursseja sekä jameja eli kaikille avoimia yhteisiä parkourharjoituksia.

Myös Lintulaakson pojat käyvät treenaamassa lajia kerran viikossa. Pojilla on myös englanninkieliset taiteilijanimet ja jopa omat tunnusvärit. Syytä lajista innostumiseen he eivät kuitenkaan osaa sanoa.

- Se on vaan hauskaa.