Vartti.fi

Eeva Sipari ei anna kuulovamman haitata työtään Madetojan palvelukeskuksessa.	Marja Väänänen

Osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien firma PosiVire saa kiitosta.

PosiViren lyhyt historia osoittaa, että sosiaaliselle firmalle on ollut Helsingissä sosiaalinen tilaus. Ensimmäiset työntekijät palkattiin viime lokakuussa hoiva-alan palveluita välittävään yritykseen. Neljä työntekijää on jo siirtynyt eteenpäin opiskelemaan lähihoitajiksi.

– Olemme jo osoittaneet, että osatyökykyiset voivat menestyä niinkin vaikealla alalla kuin vanhuspalveluissa, kunhan työtehtävät on räätälöity oikein. Kun taloudellinen tilanne entisestään kiristyy, on tärkeää, että kalliisti koulutettu henkilöstö tekee sitä, mihin heidät on koulutettu, sanoo toimitusjohtaja Sirpa Eklund.

PosiVire työllistää tällä hetkellä 32 osatyökykyistä ja pitkäaikaistyötöntä vanhusten palvelukeskuksissa ja palvelutaloissa. Huhtikuussa työmaa laajentuu terveyskeskuksen kotihoitoon. Vuoden lopulla on luvassa töitä sairaalasänkyjen huollossa. Huhtikuussa on myös määrä palkata viisi kehitysvammaista eri tehtäviin.

Helsinkiläiset Jabrel Bo´or ja Eeva Sipari ovat niin erilaisissa elämäntilanteissa, ettei oikopäätä näe, mikä heitä voisi yhdistää. Jabrel on 19-vuotias maahanmuuttaja, joka on asunut Suomessa kuusi vuotta. Eeva taas on supisuomalainen keski-ikäinen nainen, kahden lapsen äiti ja kuulovammainen.

Molemmille on PosiVire etsinyt töitä. Eeva on siivonnut maaliskuun alusta lukien Madetojan palvelukeskuksen huoneita ja Jabrel avustanut Kustaankartanon vanhustenkeskuksen osastolla.

Kokemukset ovat ylitsevuotavan onnistuneita. Sekä henkilökunta että vanhukset ovat olleet tyytyväisiä.

– Asukkaille oli kerrottu ennen kuin tulin töihin, että Eeva ei sitten kuule. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin ihmisten luona ja tutustuttiin. Kaikki on mennyt tosi hyvin, kertoo Eeva tulkin välityksellä.

– Eivät asukkaat ainakaan minun tietääkseni ole minulle yrittäneet mitään huutaa. Eräs mies näytti kerran paitaa ja tajusin, että hän tarvitsi apua pukeutumisessa, Eeva hymyilee.

Jabrel on parissa kuukaudessa saanut lisää vastuuta. Hän tekee nyt vuorotyötä ja ensimmäiset viikonloppuvuorot on merkitty kuun lopulle.

– Autan ruokailussa, keittiössä, ulkoilussa ja sitten olen saattajana, jos tarvitsee käydä lääkärissä tai hammaslääkärissä. Olen tehnyt myös iltatöitä keittiössä, hän listaa.

Asukkaat ovat kiinnostuneita Jabrelin taustasta ja kyselevät suoraan. He myös kertovat nuorelle miehelle omasta elämästään.

– Monet muistelevat sota-aikaa, joka on minun mielestäni tosi mielenkiintoista, Jabrel kertoo.

Hän toivoo pääsevänsä oppisopimuskoulutukseen, kun pesti Kustaankartanossa päättyy kesäkuun lopussa.

– Haluan tehdä töitä, muuten elämä on niin tylsää, hän sanoo.

Pitkiä työttömyysjaksoja kokenut Eeva sanoo, että ilman vakituisen työn tuomaa ryhtiä, aika kuluu armottoman hitaasti.