| Nuori työnhakija Kampin työvoimatoimistossa 6. helmikuuta. | Lehtikuva/Vesa Moilanen |
Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla oli helmikuun lopussa vailla työtä yhteensä 34 728 ihmistä. Työttömien määrä nousi viime vuoden helmikuuhun verrattuna 4 582 ihmisellä.
Pääkaupunkiseudun kolmen suurimman kaupungin työttömyysprosentti kipusi helmikuussa 6,4 prosenttiin, kun se vuosi sitten oli 5,7 prosenttia.
Koko maan työttömyysaste nousi työnvälitystilaston mukaan viime vuoden 8 prosentista 9,4 prosenttiin. Työnhakijoita on tällä hetkellä koko maassa noin 40 000 enemmän.
Kaupunkikohtainen työttömyysaste on noussut vuoden aikana Helsingissä 6:sta 6,6:een, Espoossa 4,4:stä 5,1:een ja Vantaalla 6,4 prosentista 7,3:een prosenttiin.
Alle 25-vuotiaita työttömiä oli pääkaupunkiseudulla viime vuoden helmikuussa 2 160. Tänä vuonna nuorten työttömien määrä pomppasi 3 403:een.
Ilman ammattia olevilla vaikeaa
Suurin osa Uudenmaan TE-keskuksen eli Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueiden tilastoiduista työttömistä kuuluu luokkaan ”ryhmä tuntematon”. Tässä ryhmässä työttömyys on myös lisääntynyt muita tilastoituja ryhmiä voimakkaammin.
- Se tarkoittaa sellaisia, joilla ei ole ammattia, jotka eivät osaa sellaista nimetä, tai jotka ovat juuri valmistuneet jostakin muusta kuin ammattikoulusta, erikoissuunnittelija Petri Syvänen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo.
Seuraavaksi eniten työttömiä on teollisuusalan työntekijöissä, hallinto- ja toimistotyön tekijöiden ryhmässä sekä neljänneksi eniten korkeasti koulutettujen ryhmässä.
Koko maata tarkasteltaessa ainoastaan terveydenhuolto- ja sosiaalialan työttömyys on laskenut. Muilla aloilla työttömyys on noussut, pahiten teollisessa työssä, rakennus- ja kaivosalan työssä sekä luokittelemattomassa työssä.
- Ammattitaidottomien työllisyystilanne näyttää erityisen heikolta, Syvänen kommentoi.
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä

Nyt olisi sopiva aika alkaa jakaa töitä uudelleen
Ei ole mitään järkeä, että me, joilla on työpaikka, raadamme itsestämme kaikki mehut irti uhraten perheemme ja harrastuksemme. Ei ole aikaa eikä voimia tehdä mitään vapaalla, elämme vain työlle ja maksamme veroissa toisaalla täysin ilman työtä turhautuvien avustuksia. Moni työtön haluaisi töitä ja toisaalta moni työssäolija haluaisi tehdä niitä vähän vähemmän.
Varmasti jokaisesta ammatista osan töistä voisi teettää vaikka täysin kouluttamattomillakin, jotka tulisivat mukaan auttamaan. Vakituiseksi työajaksi sopisi aivan hyvin 6 h/vrk, niin työtä riittäisi useammalle.