| Nordisk Film | |
Stieg Larssonin huippusuositun kirjatrilogian ensimmäisestä osasta Miehet, jotka vihaavat naisia tehty elokuva saa ensi-iltansa 27.3. Hyviä esimerkkejä elokuvan ja kirjan liitosta ovat myös Harry Potterit tai Da Vinci -koodi.
Mitä pidät hittikirjoista tehdyistä elokuvista? Epäonnistuvatko kaikki kirjoista tehdyt elokuvat? Onko käynyt joskus niinkin, että leffa on kirjaa parempi? Onko hyvä, että elokuva seuraa tarkasti kirjan tapahtumia, vai pitäisikö ohjaajien ottaa enemmän vapauksia tulkinnoissa?
Millainen rötiskö ansaitsee suojelun?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Määrääkö bonuskortti sinua?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Kostaisitko potkut?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Riipiikö remontti taloyhtiötä?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Onnistuuko hittikirjasta tehty elokuva?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Pääsisitkö yhä inssistä läpi?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Missä ajavat teiden tampiot?
Aikaa jäljellä
Aikaa jäljellä
Voit kommentoida tekeillä olevia juttuja, kunnes niiden deadline umpeutuu. Juttuja julkaistaan Vartissa ja Metrossa.
Harvoin onnistuu
Kummisetä onnistui hyvin, sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. "mainstream" -elokuvat kuten Da Vinci-koodi ovat suoranaista kidutusta, joita tehtaillaan bestsellereiden pohjalta. Paraskaan elokuva ei voita lukijan mielikuvitusta.
kyllävain
Harry Potterit on hyvin toiminut
Kyllähän se onnistuu - kun marssijärjestys on oikea.
Monikaan ei tajua käsikirjoituksen arvoa. Ja vielä harvempi sitä että kirjoittajan, ohjaajan ja kuvaajan välillä on synkattava. Saumattomasti - alkusuunnitelusta loppukohtaukseen. Kaikkien aikojen paras esimerkki tästä jujusta voisi olla "Piukat Paikat". Sen toteutuksesta tuli telkussa hiton hyvä dokkari: Kuinka räväkkä niksmanni kirjoittajan kanssa paineli 50-luvun Hollywoodiin, iski nyrkkiä tiskiin ja sanoi että nyt tehdään kunnon Raina - ja loppu on legendaa.
Täällä havumetsien maassa varsinkin kirjoittaja on vaan välttämätön paha. Ja tuloksessa näkyy:
Joku jumalattoman suuren rummutuksen "Rööperi" niistä etunenänässä. Rutiinilla, mutta huolella tehdyt tv:n ruotsalaisdekkarit pätkivät kaikilla tekniikoiltaan nämä omaa egoaan pullistelevat "Rööperit" mennen tullen.
Ja näissä tarinoissa kirjoittajan nimi (perinteiseen tapaan) on yleensä aina alkutekstityksessä. Ja sitten nämä dekkarit myydäänkin saman tien moneen eri maahan. Kiitos kans.välisen yhteistuotannon, joka nykyeuroopassa pelaakin juohevasti.
Saas sitten nähdä kuinka Mannerheimin surkuhupaisan ennakkomyynnin täällä meikämailla sitten käykään?