Vartti.fi

Metron haju on hiukan tunkkainen, betonia ja liukuportaiden kitkaa. Meiju Niskala liukuportaissa.	Marja Väänänen

Hajua on vaikeampi mitata kuin vaikkapa melua, mutta kaupungin voi kokea leikkimielisesti tuoksujen kautta. Taiteilija Meiju Niskala on tarkastellut kirjassaan Olet tässä (Helsinki) kaupunkia arjen löytöretkeilyn kohteena hassuillakin tavoilla, joista tuoksubingo on yksi.

- Etsi yhdeksän tuoksua päivän aikana. Harhaile hajujen perässä, Niskala innostaa.

Niskala itse löytää Hakaniemestä hyvin helsinkiläisen tuoksuyhdistelmän: kalaa ja merta. Ne tuoksuvat vapaudelta. Kaupungissa nenään osuvat myös liukuportaiden kitkan käry, mausteiden aromi etnisestä ruokakaupasta ja metrotunnelin betonin haju.

- Tämä on pölyinen, avara mutta mukava haju. Myös rautatieasemalla on oma raiteista tuleva hajunsa.

Viimeinen rasti on Meiran kahvinpaahtimo Vallilassa. Niskala riemastuu, kun löytää ”hajutötterön”, josta pulppuaa kahvin tuoksua. Se on monelle mieluisin helsinkiläistuoksu.

Espoon haisujen perään pitää tietenkin lähteä autolla. Tapiolan Sampokuja on runsastuoksuinen - pullaa, kahvia ja vienoa saippuaa, hieman pakokaasuja alapuolella olevasta bussiterminaalista.

Matinkylässä törmää heti merentuoksuun, joka on talvella mieto, mutta raikas ja terveellinen. Kolmperässä pitäisi löyhkätä kaatopaikka, mutta mitään ei tunnu.

Vantaalla Jumbon parkkipaikalta nenään osuu kotoinen makkarantuoksu, koska HK:n tehdas on vieressä. Niskala on kasvissyöjä, mutta ei koe makkaran tuoksua epämiellyttävänä.

Kehä kolmosen bussipysäkillä pakokaasun tympeä, suuhun tunkeva myrkyn aromi on monille arkea päivittäin. Niskala tiivistää hajukokemustaan kuulonsuojaimilla. Kun ääni jää pois ja sulkee silmät, hajuaistimus voimistuu.

Lentokentällä tuoksuu parfyymi, makea lattiavaha ja lempeä pehmeys.

Asukkaat eivät hajuista kovin paljon valita. Helsinkiläiset marisevat pakkaspäivinä liikenteen päästöistä, Espoossa ja Vantaalla asukkaita nyppii eniten se, että naapuri polttaa tulisijassaan puuta.